Kalastuslain kokonaisuudistus valmistui eduskunnassa aivan viime metreillä. Lakia valmisteltiin useita vuosia avoimessa ja osallistavassa prosessissa, ja mutkiakin mahtui matkan varrelle. Lopputulokseen voidaan kuitenkin olla suhteellisen tyytyväisiä ja odotukset lain suhteen ovat korkealla. Kalastusasiat herättävät aina voimakkaita intohimoja. Asiantuntevia näkemyksiä kalastuksen järjestämisen suhteen löytyy vähintään yhtä paljon kuin kalastajia. Lain tavoitteet ja perusperiaatteet ovat saaneet laajan tuen myös ns. kentältä. Yksityiskohdat sen sijaan jakavat mielipiteitä voimakkaasti.
Lainvalmistelijoiden tavoitteena oli alusta pitäen toteuttaa aito uudistus, eikä ainoastaan tehdä kosmeettisia rukkauksia vanhaan lakiin. Voimassaoleva, 1970-luvulla valmisteltu kalastuslaki on jäänyt monessa suhteessa ajastaan jälkeen, mikä näkyy konkreettisesti mm. äärimmäisen uhanalaisten kalakantojen määrän kasvuna. Uuden lain henki onkin nykyistä suojelupainotteisempi, korostaen kalastuksen säätelyä kalakantojen hoitokeinona sekä pyrkimystä kalakantojen luontaisen elinkierron ja monimuotoisuuden turvaamiseen.
Uuden kalastuslain punainen lanka kietoutuu parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuvaan käytön ja hoidon suunnittelujärjestelmään, jonka avulla tavoitellaan elinvoimaisia, tuottavia ja monimuotoisia kalavaroja. Suunnittelujärjestelmää rakennettaessa pyrittiin sovittamaan se yhteen vesienhoidon suunnittelun kanssa.
Uuden lain lanseeraamat valtakunnalliset hoitosuunnitelmat ohjaavat aluetason suunnitelmia. Siitä huolimatta suunnittelujärjestelmä perustuu pitkälti alhaalta ylöspäin suuntautuvalle lähestymistavalle, jossa paikallisella toiminnalla on merkittävä rooli. Alueellisten käyttö- ja hoitosuunnitelmien lainsäädännöllistä painoarvoa, sisältövaatimuksia ja sitovuutta nostettiin nykyisestä. Niiden tulee perustua riittävästi selvitettyyn tilannekuvaan, jonka pohjalta kestävä kalastus ja kalavarojen hoitotoimenpiteet suunnitellaan.
Uudet, nykyistä suuremmat kalatalousalueet ovat keskeisessä asemassa suunnittelujärjestelmän toteuttajina ja ns. seuranta- ja ohjauspyörän pyörittäjinä. Käyttö- ja hoitosuunnitelmien toimeenpanossa kalastuksen järjestämisen ja valvonnan ohella kerätään tietoa mm. suunnitelman muutostarpeiden kartoittamiseksi sekä myös tutkimuskäyttöä varten. Seurantatietoon perustuva ja muutostarpeisiin reagoiva joustava sääntely tarvitsee tuekseen myös tehokkaan ja ajantasaisen neuvonnan ja tiedottamisen.
Perustuslakisyistä kalatalousviranomaisen eli ELY-keskuksen toimivaltuudet kalastusasioissa laajenivat. Tahtotilana on aito kumppanuus ja yhteistyö viranomaisten sekä alan toimijoiden kanssa. On muistettava, että ilman aktiivista ja toimivaa osakaskunta- ja kalatalousaluetoimintaa ei uudenkaan lain järjestelmä toimi halutulla tavalla.
Yhteistyön osalta katseet kohdistuvat uuden lain mukaisiin alueellisen kalatalouden yhteistyöryhmiin, joissa ovat edustettuina kalatalous- ja ympäristöjärjestöt, tutkimustahot, hallinto sekä kalatalousalueet. Yhteistyöryhmät tulevat olemaan tärkeässä roolissa mm. tutkimustiedon arvioimisessa ja systemaattisessa soveltamisessa aluetason suunnittelussa sekä erilaisten näkemysten ennakollisessa yhteensovittamisessa.
Kalastuslain valmistelussa jouduttiin sovittamaan yhteen erilaisia yhteiskunnallisia ja yksityisiä kalavarojen käyttöön ja hoitoon kohdistuvia intressejä. Valtiosääntöoikeuden näkökulmasta kyse oli pitkälti omaisuuden suojaa ja ympäristövastuuta koskevien perusoikeuksien välisestä tasapainoilusta, jossa kaiketi onnistuttiin vähintään kohtalaisesti. Vaikka usko lain läpimenoon oli ajoittain koetuksella ja turnauskestävyyttä vaadittiin, koimme erityisen suurta tyytyväisyyttä silloin, kun lakiehdotus sai perustuslakivaliokunnasta puhtaat paperit. Lainvalmistelutiimillemme kokonaisuudistuksen läpivienti oli monella tapaa opettavainen kokemus. Nyt voimmekin helpottuneina todeta, että kalastuksen säätelyn peruspilarit ovat vihdoin kunnossa!
